Terveiset Virosta.

Käväisimme ystäviemme kanssa lahden toisella puolella katsastamassa sikäläisten ravintoloiden nykyisen tilan ja tekemässä hieman jouluostoksia, ja pitää sanoa että ruokapaikkojen taso todellakin yllätti positiivisesti!

Koko lauantain meni käytännössä istuessa ensin lounaalla ja sen jälkeen illallisella, siten että ruoka hädin tuskin ehti laskea kahden erinomaisen aterian välillä, täydellistä.

Uusimmassa Mondossa sattui vielä olemaan hyvä artikkeli Tallinnasta josta poimimme sopivan oloisen paikan tyydyttämään matkalaisten nälkää ja janoa. Platz oli tunnelmaltaa rento ja lämmin, henkilökunta osasi asiansa ja oikeat viinit sekä ruokalajit löytyivät muitta mutkitta. Kolmelle ruokalajille viineineen kertyi hintaa noin 30€, joka on tosin arvio koska en löytänyt kuitteja etsiskelystäni huolimatta. On sanomattakin selvää, että moinen summa on lähestulkoon naurettava korvaus moisesta ateriakokonaisuudesta. Suosittelen lämpimästi.

Illallispaikaksi olimme päättäneen varata pöydän ravintola Boccasta joka olikin jo enemmän fine diningia. Aterialle kertyi hintaa noin 60€ per syöjä, käsittäen kolme ruokalajia viineineen, jotka olivat kaikki erinomaisia. Pieni miinus annettakoon siitä, että henkilökunnalla tuntui olevan sen verran kiire, että välillä palvelua sai odottaa kotvankin verran. Bocca oli ehdottomasti hintansa väärti, ja suosittelen tätäkin paikkaa mikäli on aikaa istua alas ja nauttia illallinen kaikessa rauhassa vailla huolia.

Sunnuntain lounaspaikaksi sattui osumaan Kaerajaan Raekoja platsin reunalla. Paikan ulkoasu oli hieman epäilyttävä, ja edellisen päivän onnistumisten jälkeen odotuksen olivat melko korkealla. Kaerajaan oli myös osuma. Postauksessa olevat kuvat ovat räpsitty kyseisen ravintolan annoksista, jotka olivat hintaansa nähden oikein mainioita.

Vaikuttaisi siltä että Tallinnassa ruokailu on noin puolet halvempaa kuin kotomaassa. Vielä kun lahden yli pääsee välillä jopa 10€ hintaan, ei viikonlopun mittainen kulinaarimatka Viron puolelle ole lainkaan pöllömpi tapa viettää aikaansa.

Aivan ongelmitta ei matka kuitenkaan sujunut: hotelli josta olimme varanneet huoneemme ilmoitti saapuessamme vesivahingosta, ja he tarjoutuivat siirtämään meidät toiseen hotelliin joka oli ilmeisesti saman omistajan hallussa.

Uuden hotellin taso ei ollut nähnytkään neljää tähteä, joista olimme maksaneet etukäteen. Kompensaatioksi tarjotut ilmaisliput yökerhoon tuntuivat lähinnä naurettavilta uusien huoneiden tason selvittyä. Koko selitys vesivahingosta tuntui vähintääkin keksityltä, tosin totuuttahan emme saa tietää.

Pataa, hirveä.

Metsiemme kuningas, tuo suuri kruunupää eli hirvi, päätyy lautaselle todella harvoin tässä urbaanissa ympäristössä, joten silloin kun törmää kyseiseen riistaa on ilo mitä suurin.

Ajatus lihapadasta, joka olisi jotain karjalanpaistin ja jonkinlaisen olutpadan välimaastosta on muhinut takaraivossa jo hetken aikaa, ja nyt kun sain käsiini pari noin puolenkilon könttiä juuri ammuttua hirveä oli aika toteuttaa haaveita.

Noin puoli kiloa hirveä.

Possun savukylkeä.

Jauhoja.

Pari laakerinlehteä.

Porkkanaa.

Selleriä.

Lanttua.

Mustapippuria.

Lihalientä fondista.

Portteria tai jotain muuta riittävän tummaa olutta.

Valkosipulia.

Palloittele hirvi pataan sopiviksi paloiksi, paloittele possun kylki ja laita pannulle tirisemään, tiristele sen aikaa kunnes possusta irtoaa kunnon rasvat pannulle, siirrä possut sivuun ja ruskista hirvi rasvassa. Lisää jauhoja lihojen sekaan ja ja pyörittele sen aikaa, että rasva on imeytynyt niihin, siirrä lihat pataan.

Kaada pataan bisse, tällä kertaa käytössä oli erään kotimaisen panimon täysmallasolut. Lisää sen verran lihalientä, jotta lihat lilluvat vapaasti nesteessä.

Lisää mausteet ja kiehauta neste.

Pilko loput ainekset ja kuori valkosipulinkynnet ja lisää pataan.

Anna hautua liedellä tai uunissa parisen tuntia.

Kun liha on riittävän mureaa ja juureksien kypsyys sopiva, erottele liemi kattilaan ja keitä kasaan kunnes liemi on paksun kastikkeen oloista, tässä vaiheessa on parasta se, että voit hienosäätää suolan ja maun prikulleen haluamaksesi, jos kaipaat lisää makua keitä enemmän kasaan, jos maku tahtoo livetä turhankin runsaaksi lisää nestettä ja hoida suurustaminen loppuun vaikkapa maizenalla.

Kaada soosi padan päälle ja kas, ruoka on valmista!

Lisukkeeksi toimisi varmasti vaikkapa parmesaanilla maustettu muusi tai kermainen risottoriisi, mutta itse pistelin appeen ihan pelkän tuoreen salaatin kera.

Lounasta Suokissa

Suomenlinna tarjoaa erinomaiset puitteet kesäiselle piknikille tai muuten vain aurinkoisen suvipäivän viettoon. Kesäaikaan Suokissa on usampiakin ravitoloita ja kahviloita joissa nauttia lounaansa tai vaikkapa illallinen, mutta syskyn saapuessa saari hiljenee ja osa paikoista sulkee ovensa.

Viime viikolla päädyin työskentelemään päiväksi Suokkiin ja kävimme aterioimassa Merisotakoulun ruokalassa, 6€ maksavalla ruokalipulla saa nautittavakseen yhden kattavimmista lounaista.

Salaattipöytä noudatti samaa totuttua kaavaa eli mitään erityisen herkullista tai yllättävää ei pöydästä löytynyt, mutta ainekset olivat selvästi tuoreita, eikä eilisen salaattia oltu sekoiteltu freesimmän matskun joukkoon, salaattikastikkeita oli useampi eri sortti.

Silakkapihvit jotka ovat olleet jonkin asteinen periaattellinen hyihyi johtuen lapsuusvuosien pakkosyötöstä ja "kaikki ruoka on hyvää" ajattelusta, maistuivat erinomaiselta, perunasose oli myös oikein maittavaa. Dremoulade-kastike tuli Eldoradopurkista, mutta paikan ja hinnan ottaen huomioon sekin ajoi mainiosti asiansa.

Leivät juomat ja levitteet kuuluivat tietysti ateriaan, mutta täällä sai samaan rahaan myös jälkkärin sekä kahvin tai jonkun muun kuuman juoman, mikä ei ole todellakaan itsestään selvyys pääkaupunkiseudun lounasviidakossa.

Sitten se huono puoli, Merisotakoulun ruokala on tietenkin tarkoitettu palvelustaan suorittaville, upseereille tai muulle PV.n henkilökunnalle, mutta ainakin meille myytiin ilman suurempia muttia ruokalippukkeet kerrottuamme että olemme töissä alueelle, joskin turistien on varmasti turha koittaa päästä kiinni tähän edukkaaseen ja maittavaan ateriaan, jonka saa nauttia vielä historiallisen salin holvikaarien alla.

Wok´n Roll!

Wokki on yksi melko taajaan eteen päätyvistä arkiherkuista, moinen kun tulee suhteellisen nopeasti valmiiksi ja usein osa raaka-aineista löytyy jo valmiiksi kaappien kätköistä.

Yksi suosikkiwokkejani on ehdottomasti versio jossa on kanaa paisteltuna soijassa valkosipulin ja chilin kera, ja itse lisukkeena toimii nuudeli.

Kanan rintafile, sellainen kaupan rasiassa oleva ohut läystäke.

Chilipalko

Pari valkkarinkynttä

Soijaa

Mustapippuria

Punaista currya

Iso sipuli

Öljyä paistamiseen. (seesamöljy olisi varmasti kotonaan tässä kohtaa)

Ketjap Manis tai vastaava makea soija

Munanuudeli

Suikaloi kananrinta, tokihan voit käyttää valmiita suikaleita mutta itse aavistuksen karsastan teurasjätteiden käyttämistä ruoanlaittoon ;). Pienennä valkosipuli ja chili, laita astiaan ja kanat perään, parit kietaisut pippuria ja reilu loraus soijaa perään. sekoittele huolella. Soijaa laitetaan toki oman maun mukaan, mutta kokemuksella voin sanoa, että ylenpalttisuutta kannattaa varoa, eikä marinointiajan tarvitse olla ainakaan mitään "yön yli" luokkaa, tunti tai parikin riittää jos oikein nälättää.

Paista kanat huolella, ei haittaa vaikka chili ja valkosipuli menee suorastaan karrelle, pieni "grillinen" maku ja rapeus ei haittaa lainkaan lopputuloksessa

Wokkiin voi toki paistella sekaan aika lailla kaikkea mitä sillä hetkellä kaapista löytyy tai mieli tekee, mutta yhtä asiaa ei mielestäni voi jättää pois, nimittäin sipuli.

Otetaan yksi reippaan kokoinen sipuli ja pilkotaan se säteittäin, siten että saadaan paistaessa ikäänkuin veneen muotoisia, kummastakin päästä suippoja suikaleita. Laita pannulle ruokalusikallinen punaista currya muhimaan öljyyn, anna olla sen aikaa että curry "käynnistyy" ja lisää sipulit ja reippaasti lisää oljaa. Paista sipulit curryn kanssa haluttuun kypsyyteen, itse päästän omani tavallisesti liiankin lötsöiksi.

Nuudelit voi keittää parillakin tapaa, joko perinteisesti kattilassa kiehuvassa vedessä, tai kuten on allekirjoittaneelle on jostain tullut tavaksi, haudutella kiehuvassa vedessä siten, että kaadan vedenkeittimestä kiehuvaa vettä nutskujen päälle ja jätän lillumaan siksi aikaan että lopputulos on sopivan pehmeä. Tällä konstilla japaninspaghetti jää mielestäni paremmin aldenteksi. Jäähdytä nuudelit ennen varsinaista wokkaamista.

Sitten itse asiaan, eli herkullisen wokkiannoksen kasaaminen.

Lämmittele pannu ensin riittävän kuumaksi, ja lisää nuudelit, wokita hetki.

Lisää kana ja sipulit, ja reilu loraus sesamöljyä, wokita hetki.

Lisää loraus Ketjappia ja wokita hetki, lisää Ketjappia jos koet tarpeelliseksi.

Valmis paistos kanattaa nauttia heti, mikäli haluaa lisää maukautta pari tippaa hapan/imelää tai chiliöljyä ei ole pahitteeksi, hodareista tuttu paahdettu sipuli toimii myös erinomaisesti.

Rikollisen hyvää, Yarrr!

Pääkonttorin aamiainen.

Radisson Blu -hotelli Mikonkadulla viettää kymmenvuotisjuhliaan, ja ravintola Pääkonttori tarjoaa asiakkailleen aamiaisbuffan hintaan 10e, ja erittäin passelin lokaation ansiosta olisi suorastaan typerää jättää moinen tarjous hyödyntämättä.

Mitään erityistä kohokohtaa ei kattaus tarjonnut, joskaan ei mitään suoranaista pettymystäkään.

Lämpöastioista löytyivät perus minimakkarat, kokkelit ja pekoni ynnä muuta tuhdimpaa evästä. Jugurtit ja hedelmät edustivat kevyempää päätä, ja leikkelepöydästäkin löytyi valinnanvaraa useammalle eri leipävaihtoehdolle, unohtamatta tietenkään kaurapuuroa.

10e korvaus tästä kokonaisuudesta oli mielestäni erittäin kohtuullinen, ellei suorastaan halpa.

Aivan puhtain paperein ei hotellibreku kuitenkaan läpäise, palvelun taso oli vaihteleva ystävällisestä ja osaavasta ylitehokkaaseen ja hieman etäiseen, reipas tarjoilijanuorukainen kun poimi pöydästä aterimet ja astiat vaikka työkalut oli selkeästi osoitettu viestittämään, että asiakas vielä harkitsee jatkavansa ateriointia. Laskun tilaamista joutui harjoittelemaan pariinkin kertaan, koska ensimmäinen tarjoilija ei tuntunut ymmärtävän sanaakaan kotimaista kieltä ja yrittäessä vaihtaa enemmän kansainväliseen, tarjoilija viiletti hakemaan yhteistä kieltä puhuvaa työntekijää, joka löytyikin käden käänteessä ja lasku saatiin suoritettua. Hieman epäselväksi jäi, kuuluivatko skumppalasilliset ateriaan, vai jäivätkö kuplajuomat vain epähuomiossa laskuttamatta.

Yhteevetona sanottakoon, että mikäli edellisen illan riennot tai työviikon rasitteet tahtovat aiheuttaa akuuttia laiskuutta, on Pääkonttorin brekkari erinomainen vaihtoehto aamiaiskokkailuille.

Kapriskastiketta ja kalapuikkoja.

Eilen pitkästä aikaa lautaselle päätyi vanhaa kunnon seitiä, eli kalasormia. Johtuen illan aikataulusta, ei ollut aikaa sen kummempaan ruokaspektaakkeliin, joten pikaisen pähkäilyn jälkeen päätimme kurkata pakastealtaaseen ja keksiä mistä kyhätä nopean aterian kuudelle ennen illan leffaa.

Jo aikaisemmin blogissa mainittu kapriskastike (lounas @ Hima & Sali) on ollut sorvin ääressä pariinkin kertaan, mutta tällä kertaa ainekset ja määrät tuntuivat osuvan paremmin kohdalleen kun aikaisemmin, joten laitoin reseptin oikein muistiin.

Kapriskastike.

Purkillinen kapriksia suolaliemessä (pienempi purkki)

Purkki smetanaa

Purkki ranskankermaa

Teelusikallinen hunajaa

Tilliä, itse käytin kuivattua mutta tuorehan olisi aina parempi

Hivaus persilladea

Mustapippuria

Sitruunamehua (jota meillä ei ollut mutta yksipuolisesti totesimme että olisi tehnyt terää)

Valmistus ei ole kovin kummoinen operaatio, sotke kaikki ainekset keskenään ja sillä hyvä.

Jokunen hetki tai miksei vaikka yökin, tekisi varmasti hyvää soosin koostumukselle ja maulle.

Kalapuikkojen paistamisesta sen verran, että einekseen saa kummasti uutta ryhtiä kun puikkoset paistaa reilussa voi/oliiviöjyseoksessa kullan rapeiksi.

Chilipullat.

Aina maukkaat lihapullat ovat yksi erittäin houkuttelevista jauhetun naudan käyttömuodoista, joka joutuu säännöllisesti ruokapiratismin kohteeksi. Uusien makujen lisääminen ja vanhan virittely kun on allekirjoittaneen lempi hubaa kyökin puolella.

Häpeäkseni tunnustettakoon, että mitä tulee tulisiin ruokiin, niin suuni on vielä hyvin kehittymätön ja tilaan usein ruokani mietona jos lainkaan tulisena.

Pieni potku oikeassa paikassa terästää kuitenkin aterian kokonaisuutta, ja voi tuoda esiin vallan uusiakin puolia, siispä hieman chiliä.

Chilipullat.

400g jauhettua nautaa

1 sipuli

2 reipasta valkosipulinkynttä

1.5dl korppujauhoja

1 lihaliemikuutio tai fondia (kuution olisi hyvä olla jauhoinen, helpottaa sekoittamista)

1 muna

öljyä

1 chilipalko

pippuria myllystä

ripaus muskottipähkinää

chilijauhetta oman tottumuksen mukaan

Laita pannu lämpeemään. Hienonna sipulit, halkaise chilipalko poista siemenet ja hienonna. Freesaa sen verran että sipulit pehmenevät ja samalla chilistä lähtee isompi potku.

Laita korppujauhot kulhoon ja murenna liemikuutio joukkoon. Lisää mausteet ja nestettä sen verran että seos kostuu. Liha vielä munan kera kulhoon ja vaivaa huolellisesti tasaiseksi massaksi.

Pyörittele mieleisesi kokoisia palluroita ja eikun pannulle tirisemään, paistamiseen käytin voita, mutta tokihan muukin rasva kelpaa.

Jottei pöperö olisi vallan kuivakkaa, tekaisin perus jauhosuurusteisin soosin pullien kaveriksi.

Reipas ruokalusikka voita

Jauhoja

Lihaliemikuutio

Tomaattipyrettä

Mustapippuria myllystä

Sulata voi pannussa tai kattilassa, ja lisää jauhoja sen verran että voi/jauhoseos alkaa "kuohua", sekoittele lastan kanssa kunnes jauhot ovat ruskistuneet tarpeeksi, itse pidän että kastikepohja saa olla hyvinkin tummaa jossei nyt aivan palanuta kuitenkaan. Lisää kuumaa vettä sen verran et kastike on aavistuksen liian löysää ja lisää reipas ruokalusikallinen pyrettä ja liemikuutio, vielä kunnon rouhaisut pippuria päälle. Loraus hapanimeläkastiketta olisi varmasti tehnyt gutaa, mutta jäi tällä kertaa lisäämättä. Hauduttele liika neste pois ja lisää pullien sekaan, tai pullat kastikkeeseen, kumpi nyt tuntuu järkevämmältä sillä hetkellä.

Sen verran sanottakoon, että omat pallurat saivat jostain hieman metallista makua joka ei kuitenkaan kokonaisuudessa häirinnyt, mutta jäi vaivaamaan että johtuiko tämä jostakin raaka-aineesta vai kävikö kokatessa jokin kämmi. Asiaa selvinneen kunhan testaan reseptin joskus uudestaan.